Viime lauantaina oli hulinaa. Hel-YA (Helsinki Young Adult Literary Convention) järjestettiin jo toista kertaa, tänä vuonna Gloriassa 29.09.2018. Olin vuosi sitten tehnyt päätöksen, etten ottaisi tänä vuonna kuin muutaman esiintymisen vastaan, koska viime vuonna lukuisat vierailut ja esiintymiset veivät paljon voimia. Tänä vuonna Hel-YA ja Helsingin kirjamessut valikoituivat tapahtumiksi, joissa halusin ehdottomasti olla mukana. Siispä kun minua pyydettiin mukaan paneeliin "Totta vai tarua? Fantasian yhteiskunnallinen taso" yhdessä Erika Vikin ja Magdalena Hain kanssa, suostuin muitta mutkitta. Kuura-trilogiani on urbaania fantasiaa, joka ottaa etenkin Kajossa ja Ruskassa vahvasti kantaa vierauden pelkoon, sen aikaansaamaan väkivaltaan ja pelosta hyötyvään valtaan. Vaikka en voi puhua vielä kunnolla Ruskassa esiintyvistä allegorioista, tuntui minusta siltä että sovin hyvin paneelin kokoonpanoon.
 |
| Kuva(c)Anna Pöyhönen |
Ennen omaa esiintymistäni minulla oli muutama sovittu tapaaminen. Päivän aluksi osallistuin lukijatapaamiseen, jossa 5 Lukufiiliksen arvonnan voittajaa tapasi minut Cafe Artistissa ennen Hel-YA:n alkamista. Oli ihanaa nähdä omia lukijoita ja tietää, että Ruskan sähkökirjat menivät oikeaan osoitteeseen. Nyt odotankin ensimmäisiä lukijakommenttejani kuin kuuta nousevaa (pun intented). Lukijatapaamisen jälkeen riensin videohaastatteluun, jossa sain vastata kysymyksiin kirjastokokemuksistani ja kirjaston roolista nykypäivänä. Haastattelustani leikataan pätkiä Oodin avajaisiin, ja kuva heijastetaan "hevosta isommalle" seinälle kaikkien nähtäväksi. Hirvittää ajatellakin, miten ihohuokoseni paistavat suhteellisen kovassa valaistuksessa ja miten videoterveisen lopussa tein lahtelaisten kuuluisan L-merkin väärin päin... Toivottavasti kohta leikataan pois tai käännetään videon peilikuvaksi. Haastattelu itsessään oli todella hauska ja erilainen!
Paneeli Erikan ja Maggiksen kanssa meni nopeasti ja ehdimme vastata vain yhteen yleisökysymykseen. Olen iloinen huomatessani, kuinka paljon rennommin osaan nykyään lavalla olla verrattuna esikoiskirjailijan vuoteeni. Toki vaarana on se, että saatan möläytellä huonoja juttujani kesken keskustelun tai nauraa kovaäänisesti, mutta silloinkin yleisö näkee vain aitoa persoonaani. Pidin paneelista todella paljon ja vaikka jälkeenpäin mieleeni nousi vielä monta asiaa, jotka olisin halunnut sanoa tai muotoilla toisin, olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Toivottavasti yleisö piti keskustelusta yhtä paljon kuin minä!
Paneelin jälkeen pääsin signeeraamaan kirjojani ja jakamaan Kaisu Sandbergin tekemiä Ruska-postikortteja. Kiitos kaikille, jotka tulitte moikkaamaan minua! Teitä oli paljon. <3 Aloitin hyviä keskusteluja monien lukijoiden kanssa, mutten hektisessä tilanteessa pystynyt jatkamaan niitä kovin pitkään. Pahoittelut tästä ja mikäli vain haluatte, voitte ottaa minuun yhteyttä somessakin ja jatkaa keskustelua viestien välityksellä. Vastaan kysymyksiin kirjoistani ja kirjoittamisestani enemmän kuin mielelläni! Niin olen tehnyt muun muassa kahden Tampereen yliopiston maisterivaiheen opiskelijan kanssa, jotka tapasin Hel-YA:ssa: he kertoivat tehneensä 30-sivuisen tutkielman Kuurasta. Menin aika häkeltyneeksi ja tajusin uutisen hulluuden vasta kotiin päästyäni. Olen nyt lukenut tutkielmaa vähän kerrallaan kuluneen viikon aikana ja saatuani eilen koko tekstin loppuun pääsin viimein keskustelemaan siitä tekijöiden kanssa. En tiedä vielä, onko tutkielma yleisesti luettavissa (pitää muistaa kysyä), mutta toivon että olisi. Niin hyvin tekstissä on osattu eritellä Aaronia, Inkaa, ihmissusivariaatiotani ja kirjan yhteiskunnallisia painopisteitä. Kiitos mielettömän paljon. Tämä merkitsee minulle enemmän kuin osaan ilmaista. <3
Lisäksi päivän aikana minut bonganneet vieraat varmaan huomasivat, kuinka painelin menemään sinne tänne tripodini kanssa. Olin etukäteen luvannut kirjailijakollegalleni Sini Helmiselle kuvaavani hieman videomateriaalia For YA -vlogiin. En ollut varma tulisiko koko hommasta mitään, koska tiesin päivästä tulevan todella kiireinen. Siispä raahasin tripodiani mukanani ja otin hätäisiä video-otoksia sieltä täältä. Lopputulos on ihan ok, vaikka kuvaan ja äänenlaatuun en ole tyytyväinen. Meidän on ostettava mikrofoni, koska tuo kaikuminen alkaa todella vaivata minua. Asiasisällöllisesti olen kuitenkin tyytyväinen For YA -videokoosteeseeni ja tulen varmasti jatkossakin kuljettamaan kameraa mukanani eri kirjatapahtumissa. Toivottavasti muutkin innostuvat tekemään samaa, sillä nuorten lukemista käsittelevässä paneelissa ("Mikä kaikki ottaa päähän YA-keskustelussa") 15-vuotias Maiju Koivula toivoi lukijoiden kuvaavan enemmän videoita YouTuben puolelle. En silti aio luopua blogistani eivätkä kirjablogit ole mielestäni väistymässä, vaikka nuoret käyttäisivätkin enemmän esim. Instagramia. Tekstit, videot ja kuvat täydentävät toisiaan. Ja miksipä kaikkia munia pitäisi laittaa samaan koriin? On vain hyvä, että YA-kirjallisuudesta puhutaan eri kanavilla ja eri formaateissa. Pääasia on, että puhutaan.
