Tärpit Helsingin kirjamessuille

Vieläkö ehtii antaa menovinkkejä Helsingin kirjamessuille? Vielä. Olen tänä vuonna kolmena päivänä menossa mukana: torstaina, perjantaina ja lauantaina. Esiintymisiä minulla on viime vuotta vähemmän, mikä on itse asiassa erittäin miellyttävää, koska nyt ehdin kierrellä ja kuunnella kiinnostavia paneeleita enemmän. Mikäli haluat tulla moikkaamaan minua, paras tilaisuus siihen on heti esiintymiseni jälkeen. Totta kai hihasta saa tulla nykäisemään muulloinkin ja sijaintiani voi tiedustella esim. Instagramin kautta, mikäli haluat saada nimmarin tai Ruska-kortin ja aikataulusi on tiukka. Ruska-kortteja on vapaassa jaossa myös Myllylahden osastolla. Olkaa nopeita, koska kortteja ei ole paljon jaossa! 

Tässä vielä omat nostoni messuohjelmasta. Kiinnostavia haastatteluja ja paneelikeskusteluja on niin paljon, että joudun todennäköisesti karsimaan osan näistä paikan päällä. En ole koskaan pitänyt tarkoista minuuttiaikatauluista, vaan liikun messuilla fiiliksen mukaan. Muutama nosto on kuitenkin aivan ehdoton mm. tulevan romaanikäsikirjoitukseni taustatutkimuksen takia. Näetkö itseäsi kiinnostavaa ohjelmaa listassani?

TORSTAI 25.10.

10:00-10:15

Hallin 6 portaat | Avajaiset

Ronja Salmi, Robert Pence

10:30-11:00

Kallio | Nefrin tytär

Erika Vik, Kallion lukiolaiset

11:00-11:30

Punavuori | Kuvastaja-palkinnon jako

Marianna Leikomaa

11:30-12:00

Kallio | Sensored Reality: Beta

Anders Vacklin, Aki Parhamaa, Kallion lukiolaiset

12:00-13:00

Kallio | Ilmasto muuttuu - Meidän pitäisi

Maria Turtschaninoff, Hanna Nikkanen, Saara Kankaanrinta, Kallion lukiolaiset

14:30-15:00

Kallio | Maresin Voima

Maria Turtschaninoff, Kallion lukiolaiset

15:00-16:00

Senaatintori | Kulttuurinen omiminen

Mikko-Pekka Heikkinen

16:00-16:30
Kallio | Veden vallassa

Sini Helminen, Kallion lukiolaiset

16:30-17:00
Kallio | Ruska

Elina Pitkäkangas, Kallion lukiolaiset ARGHARGAHHARHGAHRH!!!

18:00-18:30
Punavuori | Maailmanloppu peruttu

Esko Valtaoja

18:30-19:00
Akateeminen kirjakauppa | Shoshin

Minna Eväsoja

19:00-19:30
Punavuori | Taivas

Piia Leino, Johanna Forss

PERJANTAI 26.10.

11:00-11:30

Esplanadi | Kaukosaarten Aino

Johanna Valkama, Aleksi Pöyry

11:30-12:00
Senaatintori | Suorittava sukupolvi

Sisko Savonlahti, Eveliina Nieminen, Susanne Salmi

12:00-13:00
Kallio | Kuka saa määritellä mut

Jaana Pirskanen, Jani Toivola, Mio Kivelä, Veera Järvenpää, Maiju Ristkari, Kallion lukiolaiset

13:00-13:30
Punavuori | Ikuista elämää etsimässä

Magdalena Hai, Maija Haavisto, Carita Forsgren, Katri Alatalo

14:00-14:30
Kruununhaka | Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus

Anette Alén.Savikko, Sanna Nyqvist

14:30-15:00
Kallio | Aistienvartija

Elina Rouhiainen, Kallion lukiolaiset

15:00-15:30
Töölö | Missä kirja-alalla mennään?

Anna Baijers, Laura Karlsson, Sakari Laiho, Anne Rutanen

15:30-16:00
Kruununhaka | Evoluutio - Miten lajit kehittyvät?

Juha Valste

16:30-17:00
Punavuori | Riku ja Tunna: Selviytymisopas

Riku Rantala, Tuomas Milonoff

LAUANTAI 27.10.

10:30-11:00
Hakaniemi | Rauhankone

Timo Honkela, Pekka Haavisto, Hussein Al-Taee, Riikka Suominen

11:00-11:30
Töölö | Kirjailija salakuuntelijana

Essi Kummu, Anna-Leena Härkönen, Pasi Lönn, Jarkko Tontti

11:30-12:00
Töölö | Puhutaan rahasta

Jarmo Stoor, Silvia Modig, Tuomo Puumala, Sirpa Kähkönen

12:00-12:30
Senaatintori | Antti Tapani

Antti Tuisku, Maaret Kallio

12:30-13:00
Hakaniemi | Hyvä paha aggressio - Miksi vihaamme?

Rauno Juntumaa, Terhi Ketola-Huttunen, Heli Pruuki, Anna Lehmusvesi

13:30-14:00
Senaatintori | Veitola

Maria Veitola

14:00-14:30
Töölö | Kuinka kirjoittaisin sen nyt?

Taina Haahti, Juha Itkonen, Tomi Kontio, Paula Havaste

14:30-15:00
Kallio | Sydänhengitystä

Anu Holopainen, Kallion lukiolaiset

15:00-15:30
Töölö | Sensuroitu! Mistä kirjailijat vaikenevat?

Pirjo Hassinen, Jukka Behm, Marjo Heiskanen

15:30-16:00
Esplanadi | Miten kasvattaa tulevaisuuden lapsi?

Linda Liukas, Saku Tuominen, Emma Alftan

16:00-16:30
Kallio | Loukkupoika

Nonna Wasiljeff, Kallion lukiolaiset

16:30-17:00
Vallisaari | Elämänlaadun parantaminen - Toivoa ja voimaa elämään

Karita Palomäki, Miia Moisio, Petri Hiissa, Eevi Minkkinen, Pequ Nieminen

17:00-17:30
Senaatintori | Vihapuhe ja sananvapaus

Riku Neuvonen, Johanna Vehkoo, Emmi Nieminen, Antti Järvi

17:30-18:00
Kruununhaka | Työn alla novelli

Maritta Lintunen, Erkka Mykkänen, J. Pekka Mäkelä

18:00-18:30
Esplanadi | Kiinalainen juttu - Myyttejä Kiinasta

Mari Manninen, Laura Kuitunen

18:30-19:00
Töölö | Moninaiset kirjailijat, moninaiset hahmot

Maija Haavisto, O.E. Lönnberg, Taru Luojola

Ruskan aika

Kuura-sarjan viimeinen osa, Ruska, ilmestyi ensimmäisiin kauppoihin eilen. Kirja ei ole ennättänyt vielä kirjastoihin enkä ole päässyt antamaan sitä vielä edes perheenjäsenilleni, mutta nähdessäni romaanin ensimmäistä kertaa kirjahyllyssäni Kuuran ja Kajon vieressä ymmärsin viimein sen, mitä olen yrittänyt toitottaa itselleni viime kesästä lähtien: trilogiani on valmis. 

En keksi paljoa sanottavaa tässä vaiheessa. Tunne on uusi. Annan jokaisen itse kuvitella, miltä Ruskan  - ja sen myötä ensimmäisen kirjasarjani - valmiiksi saattaminen tuntuu. Olen toivonut tätä pitkään, vuodesta 2009 lähtien, kun ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä kokonaista romaanikäsikirjoitustani, Bluesia. Haaveilin omasta kirjasarjasta, mutta ajatus tuntui silloin yhtä kaukaiselta kuin täysipäiväinen kirjailijuus, oma koti tai ulkomailla työskenteleminen tuntuu nyt. Kyllä, Shia LaBeouf oli oikeassa "Do it" -videossaan: asioilla on tapana toteutua, kun vain jaksaa yrittää tarpeeksi sinnikkääksi. Minulle tämän kirjasarjan päättyminen on tuottanut suurta mielihyvää, mutta myönnän, että päähäni on alkanut jo ilmestyä uusia unelmia, uusia suunnitelmia ja uusia tavoitteita, joita kohti haluan kurottaa. Niin kai ihmismieli toimii: kun yhden asian on saanut, alkaa toivoa heti seuraavaa. 

Kuva(c)Kaisu Sandberg

Juuri nyt olen erittäin innostunut seuraavasta romaaniprojektistani, mutta yritän samaan aikaan muistuttaa itseäni keskeneräisistä opinnoistani. Nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa graduni loppuun. Kuudenkymmenen sivun kirjoittaminen ei enää pelota siinä vaiheessa, kun takana on kolme 350-sivuista romaania, mutta tieteellisen tekstin kirjoittaminen on työlästä ja uuvuttavaa. Voi mennä vuosi, kaksikin, ennen kuin saan maisterin paperini ulos. En valehtele: ajatus pitkästä kirjoitustauosta ei houkuttele yhtään. Minulla on hyvä romaani-idea ja haluaisin päästä tarjoamaan sitä kustantajalle ASAP. Olen kuullut, että monet isot kustannustalot kirjoittavat kustannussopimuksiaan jo vuodelle 2021. Kuinka monta vuotta ehtii kulua, ennen kuin saan seuraavan romaanini julkaistua? Ehtivätkö lukijani unohtaa minut? Mitä jos joku julkaisee uutta projektiani muistuttavan romaanin sillä välin, kun olen opintotauolla? Uusia mietteitä, kysymyksiä, huolta. Pohdin tällaisia asioita, vaikka Ruska ei ole vielä edes kirjastoissa. Ehkä se kertoo jotain tyhjiöstä, jonka sarjan loppuminen on minuun jättänyt. 

Näyttää siltä, että vaikka elin talvella hetkiä kun en uskonut Ruskan valmistuvan ikinä (hyi-toivoton-projekti-voinko-mä-vain-ilmoittaa-kustantajalle-etten-mä-pysty-tähän) ja vaikka lopulta sen saaminen käsiin oikeana kirjana oli enemmän kuin huojentavaa, sarjan valmistuminen on tuonut mukanaan myös pienen turvattomuuden tunteen. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen tilanteessa, jossa minulla ei ole sovittua deadlinea. Haluan deadlinen. Tarvitsen deadlinen. Olen ottanut sen osaksi arkeani, ja nyt arjen pyörittäminen ilman ulkopuolelta asetettuja raameja tuntuu kumman leväperäiseltä. Huomaan, että minun on vaikeaa vain olla kotona. Mietin koko ajan, mitä voisin tehdä seuraavaksi, päivitänkö somea, luenko lähdekirjallisuutta "Sangia" varten, siivoanko, harjaanko koiraa, joogaanko, skypetänkö äidille, kirjoitanko sähköposteja... Tietysti kyse voi olla myös pelkästään Ruskan julkaisuun liittyvästä jännityksestä ja levottomuudesta. En ole vielä kuullut kuin muutaman lukijan kommentit kirjasta. Palaute on tähän mennessä ollut todella hyvää, mutta jännitän silti, miten sarjan päätösosa otetaan vastaan. Laittakaa minulle linkkejä/tägätkää minut arvioihin, jotka kirjoitatte Ruskasta! Haluan ehdottomasti lukea kaiken. <3 Jospa tämä levoton mieli tästä vielä rauhoittuisi.

Ruskan tunnelmia, vielä yhden kerran (tsekatkaa myös Ruskan muu soittolista): 

Hel-YA! Gloriassa

Viime lauantaina oli hulinaa. Hel-YA (Helsinki Young Adult Literary Convention) järjestettiin jo toista kertaa, tänä vuonna Gloriassa 29.09.2018. Olin vuosi sitten tehnyt päätöksen, etten ottaisi tänä vuonna kuin muutaman esiintymisen vastaan, koska viime vuonna lukuisat vierailut ja esiintymiset veivät paljon voimia. Tänä vuonna Hel-YA ja Helsingin kirjamessut valikoituivat tapahtumiksi, joissa halusin ehdottomasti olla mukana. Siispä kun minua pyydettiin mukaan paneeliin "Totta vai tarua? Fantasian yhteiskunnallinen taso" yhdessä Erika Vikin ja Magdalena Hain kanssa, suostuin muitta mutkitta. Kuura-trilogiani on urbaania fantasiaa, joka ottaa etenkin Kajossa ja Ruskassa vahvasti kantaa vierauden pelkoon, sen aikaansaamaan väkivaltaan ja pelosta hyötyvään valtaan. Vaikka en voi puhua vielä kunnolla Ruskassa esiintyvistä allegorioista, tuntui minusta siltä että sovin hyvin paneelin kokoonpanoon. 

Kuva(c)Anna Pöyhönen

Ennen omaa esiintymistäni minulla oli muutama sovittu tapaaminen. Päivän aluksi osallistuin lukijatapaamiseen, jossa 5 Lukufiiliksen arvonnan voittajaa tapasi minut Cafe Artistissa ennen Hel-YA:n alkamista. Oli ihanaa nähdä omia lukijoita ja tietää, että Ruskan sähkökirjat menivät oikeaan osoitteeseen. Nyt odotankin ensimmäisiä lukijakommenttejani kuin kuuta nousevaa (pun intented). Lukijatapaamisen jälkeen riensin videohaastatteluun, jossa sain vastata kysymyksiin kirjastokokemuksistani ja kirjaston roolista nykypäivänä. Haastattelustani leikataan pätkiä Oodin avajaisiin, ja kuva heijastetaan "hevosta isommalle" seinälle kaikkien nähtäväksi. Hirvittää ajatellakin, miten ihohuokoseni paistavat suhteellisen kovassa valaistuksessa ja miten videoterveisen lopussa tein lahtelaisten kuuluisan L-merkin väärin päin... Toivottavasti kohta leikataan pois tai käännetään videon peilikuvaksi. Haastattelu itsessään oli todella hauska ja erilainen!

Paneeli Erikan ja Maggiksen kanssa meni nopeasti ja ehdimme vastata vain yhteen yleisökysymykseen. Olen iloinen huomatessani, kuinka paljon rennommin osaan nykyään lavalla olla verrattuna esikoiskirjailijan vuoteeni. Toki vaarana on se, että saatan möläytellä huonoja juttujani kesken keskustelun tai nauraa kovaäänisesti, mutta silloinkin yleisö näkee vain aitoa persoonaani. Pidin paneelista todella paljon ja vaikka jälkeenpäin mieleeni nousi vielä monta asiaa, jotka olisin halunnut sanoa tai muotoilla toisin, olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Toivottavasti yleisö piti keskustelusta yhtä paljon kuin minä! 

Paneelin jälkeen pääsin signeeraamaan kirjojani ja jakamaan Kaisu Sandbergin tekemiä Ruska-postikortteja. Kiitos kaikille, jotka tulitte moikkaamaan minua! Teitä oli paljon. <3 Aloitin hyviä keskusteluja monien lukijoiden kanssa, mutten hektisessä tilanteessa pystynyt jatkamaan niitä kovin pitkään. Pahoittelut tästä ja mikäli vain haluatte, voitte ottaa minuun yhteyttä somessakin ja jatkaa keskustelua viestien välityksellä. Vastaan kysymyksiin kirjoistani ja kirjoittamisestani enemmän kuin mielelläni! Niin olen tehnyt muun muassa kahden Tampereen yliopiston maisterivaiheen opiskelijan kanssa, jotka tapasin Hel-YA:ssa: he kertoivat tehneensä 30-sivuisen tutkielman Kuurasta. Menin aika häkeltyneeksi ja tajusin uutisen hulluuden vasta kotiin päästyäni. Olen nyt lukenut tutkielmaa vähän kerrallaan kuluneen viikon aikana ja saatuani eilen koko tekstin loppuun pääsin viimein keskustelemaan siitä tekijöiden kanssa. En tiedä vielä, onko tutkielma yleisesti luettavissa (pitää muistaa kysyä), mutta toivon että olisi. Niin hyvin tekstissä on osattu eritellä Aaronia, Inkaa, ihmissusivariaatiotani ja kirjan yhteiskunnallisia painopisteitä. Kiitos mielettömän paljon. Tämä merkitsee minulle enemmän kuin osaan ilmaista. <3

Lisäksi päivän aikana minut bonganneet vieraat varmaan huomasivat, kuinka painelin menemään sinne tänne tripodini kanssa. Olin etukäteen luvannut kirjailijakollegalleni Sini Helmiselle kuvaavani hieman videomateriaalia For YA -vlogiin. En ollut varma tulisiko koko hommasta mitään, koska tiesin päivästä tulevan todella kiireinen. Siispä raahasin tripodiani mukanani ja otin hätäisiä video-otoksia sieltä täältä. Lopputulos on ihan ok, vaikka kuvaan ja äänenlaatuun en ole tyytyväinen. Meidän on ostettava mikrofoni, koska tuo kaikuminen alkaa todella vaivata minua. Asiasisällöllisesti olen kuitenkin tyytyväinen For YA -videokoosteeseeni ja tulen varmasti jatkossakin kuljettamaan kameraa mukanani eri kirjatapahtumissa. Toivottavasti muutkin innostuvat tekemään samaa, sillä nuorten lukemista käsittelevässä paneelissa ("Mikä kaikki ottaa päähän YA-keskustelussa") 15-vuotias Maiju Koivula toivoi lukijoiden kuvaavan enemmän videoita YouTuben puolelle. En silti aio luopua blogistani eivätkä kirjablogit ole mielestäni väistymässä, vaikka nuoret käyttäisivätkin enemmän esim. Instagramia. Tekstit, videot ja kuvat täydentävät toisiaan. Ja miksipä kaikkia munia pitäisi laittaa samaan koriin? On vain hyvä, että YA-kirjallisuudesta puhutaan eri kanavilla ja eri formaateissa. Pääasia on, että puhutaan.