Ruskan raakaversio

En olisi uskonut tämän päivän koittavan. Marraskuussa tuijotin kässärini synopsista ja ajattelin, etten ikinä pääse loppuun asti. Vaikka tiesin, ettei Ruskan julkaisuun ole kuin alle vuosi aikaa, jotenkin tarinan valmiiksi saattaminen tuntui edelleen hyvin, hyvin kaukaiselta ajatukselta. Miten sellainen projekti, jonka kimpussa on äherretty vuodesta 2014 lähtien, voisi yhtäkkiä tulla päätökseensä? 
No, nyt minulla tiedosto, jossa on viimeinen luku ja viimeinen piste. On epilogi, on takakansiteksti ja synopsiksessani on rastitettu kaikki romaanin luvut tehdyiksi.
Totta kai romaani täytyy vielä editoida ja toimittaa, mutta nyt minulla ensimmäistä kertaa elämässäni kokonainen trilogia paperille kirjoitettuna. Se ei lillu enää epämääräisesti päässäni, vaan on jotain konkreettista. Tällä hetkellä oloni on aika tyhjä. Epilogin kirjoitettuani minut valtasi kuitenkin hämmentävä, liikuttunut onnen tunne, jota en ollut saavuttanut aikaisempien romaanieni kohdalla. Jotain samanlaista muistan tunteneeni 18-vuotiaana, kun sain ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni kirjoitettua alusta loppuun. Sitä tunsi luoneensa jotain. Suureellinen ajatus, tiedän, mutta juuri näiden hetkien vuoksi olen alun perin tätä työtä päätynyt tekemään. Vaikka kyse olisikin vain muutaman päivän euforiasta, ylpeys omaa aikaansaanostaan kohtaan on harvinaisen vilpitöntä ja voimaannuttavaa. Vielä tässä vaiheessa en ajattele lukijaa. Tarina on paperilla. Olen tavattoman helpottunut, että kykenin kirjoittamaan 90 000 sanaa jälleen kerran. Oli lopputulos millainen tahansa, kiitän omaa pääkoppaani jaksamisesta. 


Ruska on nyt kuudella ihmisellä luettavana. Neljällä koelukijalla, kustannuspäällikölläni ja kustannustoimittajallani, jonka kanssa lähden työstämään käsikirjoituksen toista versiota huhtikuussa. Sain jo eilen kuulla ensimmäinen lukijapalautteeni! Eräs koelukijoistani rykäisi romaanin loppuun parissa illassa ja kertoi loppuratkaisun valvottaneen häntä yömyöhään. Jännitin kauheasti ensimmäisen palautteen lukemista. Eihän kukaan muu minun lisäkseni vielä tiennyt mitä tarinassa tulee tapahtumaan ja miten kaikki päättyy. Kamalinta olisi, jos koko käsis tuomittaisiin lässähtäneeksi, epäuskottavaksi tai jollain muulla tavalla epäonnistuneeksi päätösosaksi. 
Kivi vierähti kuitenkin sydämeltäni, kun luin palautteen eilen läpi ja keskustelin siitä koelukijani kanssa. Ruska on erilainen, se on isompi ja monelta osin mahtipontisempi kuin edeltäjänsä, mutta ainakin minun ja ensimmäisen koelukijani mielestä se on kolmesta kirjasta myös kehittynein. Tietenkin listasimme myös läjän korjauksia tai tarkennusta vaativia kohtia, mutta näillä näkymin tiedossa ei pitäisi olla mitään isoa rakenteellista muutosta tarinan kulkuun. Jään jännityksellä odottamaan, mitä mieltä muut lukijani ovat. 


Nyt minulla on meneillään tauko kirjoittamisesta. Yritän olla avaamatta Ruskan tekstitiedostoa ja keskityn sen sijaan muihin elämän osa-alueisiin. Olen puunannut Hansin turkkia. Joogannut. Nähnyt ihmisiä. Ja ennen kaikkea olen käynnistellyt jälleen vanhaa piirustusharrastustani! Ostin töistä Promarker-tussit ja innostuin niistä niin kovasti, että tilasin Adlibriksesta vielä isomman setin samoja kyniä. Tarkoitus olisi kehittää omaa tyyliäni. Toistaiseksi piirtäminen on sujunut mukavasti, mutta töiden lopputulokset ovat olleet vielä sen verran haparoivia, etten kehtaa julkaista mitään. Instastoryyn olen laittanut jokusen sneakpeakin, joten halukkaat voivat sieltä seurata treenailuani. 
En haluaisi hylätä piirtämistä enää näin pitkiksi ajoiksi. Jonkinlainen touch olisi kiva pitää silloinkin, kun vapaa-ajasta kuluu valtaosa kirjoittamiseen. Ehkä voisin yrittää pitää rennon piirustusillan kerran viikossa. En tavoittele ammattimaisuutta, joten yksinkertainen lyijäripipertäminen musiikkia kuunnellen riittää minulle vallan mainiosti. Ehkä kehityn vielä kevään aikana sen verran, että kehtaan julkaista jotain blogissanikin. 

2 kommenttia

  1. Oi ihana kuulla, että sait hyvän ekan palautteen! Se on kyllä aina se pahin. Itsekin sain tuossa pari kuukautta takaperin ensimmäisen koelukijan palautteen ja olin aivan tyrmistynyt, kun hän kertoi lukeneensa sen ihan parissa päivässä ja sanoi jääneensä koukkuun! Pelkäsin myöskin murskapalautetta ja että käsikirjoitus olisi löysää kakkaa XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Rosa ja sori, että mulla on kestänyt vastata.
      Vitsit, onnea hyvästä palautteesta! <3 Tuo on ihan paras fiilis, eikö olekin? Mäkin pelkään joka ikinen kerta koelukijoiden ja kustantajan tyrmäystä, vaikka kirjoittamisen hetkellä olisi ollut luottoa käsikirjoitukseen. Mutta kai se johtuu juuri siitä syystä, että koska käsikirjoitus on itselle niin tärkeä ja tekstille on antanut paljon, niin pelkää niitä ensimmäisiä iskuja kirjoituskuplan ulkopuolelta. Se tuntuu vähän samalta kuin olisi nyhvännyt koko talven sisällä verhot kiinni ja yhtäkkiä pitäisi lähteä kirkkaaseen kevätsäähän. Ensin vähän sattuu silmiin, sitten siitä alkaa nauttia.

      Poista