Ruskan kansi


Viimeistä viedään. Kun vuonna 2014 kirjoitin Kuuran ensimmäisen version, en ajatellut tarinan kasvavan trilogiaksi. Mutta nyt yksi unelmista on käymässä toteen. Trilogian viimeinen osa, syksyllä ilmestyvä Ruska, on minulle monin osin kaikista rakkain ja raskain projekti. Rakkain siksi, että kaipaan jo nyt näitä hahmoja, joihin olen vuosien varsilla päässyt tutustumaan, ja raskain siksi, että tarina on sisällöllisesti kaikista haastavin. Kuten kannesta näkee, luvassa on ihmissusia, haikeaa tunnelmaa ja ihmisyyden pohdintaa. Ruska on kolmesta kirjasta rankin, mutta halusin kannen välittävän myös toivoa ja kauneutta. Mielestäni graafikkoni Karin Niemi onnistui tässä enemmän kuin hyvin. Hän käytti inspiraationsa lähteenä erästä tiettyä kohtaa Ruskan synopsiksesta, ja olen hämmästynyt miten hyvin kyseinen kohtaus kiteyttää koko kirjan. Tästä kannesta tuli oma suosikkini kertaheitolla. 
Kannen julkaiseminen on aina ollut minulle se vaihe, kun tajuan kirjan oikeasti ilmestyvän. Tämänkin kannen näkeminen sai liikutuksen nousemaan silmiin. Ruskan julkkareita on odoteltava vielä puolisen vuotta, mutta aika kuluu kauhean nopeasti. Kohta paketti on postissa noudettavissani ja sitten uusia pienokaisia voi jälleen nuuskia ja pläräillä ja ihmetellä. Tuntuu oudolta, että puolen vuoden päästä oma urakkani tämän sarjan suhteen on ohi. Oikeasti. Neljän vuoden Kuura-avioliittoni jälkeen voin viimein pyyhkäistä käsiäni ja heittää pallon lukijoille. Olen niin hämmentynyt siitä, miten nopeasti hommat kehittyvät. Odottavainen tietenkin myös.
Suurimmat kiitokset vielä kerran graafikolleni, Karin Niemelle.

Kaksi vuotta kirjailijana


Joko vuosi vaihtui? Vastahan me juhlimme vuoden 2017 alkua ja nyt pitäisi jälleen opetella kirjoittamaan uusi numero päivämääriin. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä kuin kuukaudet lyhenisivät vuosi vuodelta? Olen ollut kirjailija nyt kaksi vuotta, mikä tuntuu ajatuksena kummalliselta ja epärealistiselta. Onko esikoiskirjailijan vuodestani oikeasti jo niinkin pitkä aika? Ei tunnu siltä. Aika on mennyt kauhean nopeasti, vaikka samalla minun on hankala muistella arkeani ennen Kuuraa. Niin paljon kirjasarja ja sen mukana tulleet lukijakontaktit ovat täyttäneet elämääni.