10/04/2018

Hel-YA! Gloriassa

Viime lauantaina oli hulinaa. Hel-YA (Helsinki Young Adult Literary Convention) järjestettiin jo toista kertaa, tänä vuonna Gloriassa 29.09.2018. Olin vuosi sitten tehnyt päätöksen, etten ottaisi tänä vuonna kuin muutaman esiintymisen vastaan, koska viime vuonna lukuisat vierailut ja esiintymiset veivät paljon voimia. Tänä vuonna Hel-YA ja Helsingin kirjamessut valikoituivat tapahtumiksi, joissa halusin ehdottomasti olla mukana. Siispä kun minua pyydettiin mukaan paneeliin "Totta vai tarua? Fantasian yhteiskunnallinen taso" yhdessä Erika Vikin ja Magdalena Hain kanssa, suostuin muitta mutkitta. Kuura-trilogiani on urbaania fantasiaa, joka ottaa etenkin Kajossa ja Ruskassa vahvasti kantaa vierauden pelkoon, sen aikaansaamaan väkivaltaan ja pelosta hyötyvään valtaan. Vaikka en voi puhua vielä kunnolla Ruskassa esiintyvistä allegorioista, tuntui minusta siltä että sovin hyvin paneelin kokoonpanoon. 

Kuva(c)Anna Pöyhönen
Ennen omaa esiintymistäni minulla oli muutama sovittu tapaaminen. Päivän aluksi osallistuin lukijatapaamiseen, jossa 5 Lukufiiliksen arvonnan voittajaa tapasi minut Cafe Artistissa ennen Hel-YA:n alkamista. Oli ihanaa nähdä omia lukijoita ja tietää, että Ruskan sähkökirjat menivät oikeaan osoitteeseen. Nyt odotankin ensimmäisiä lukijakommenttejani kuin kuuta nousevaa (pun intented). Lukijatapaamisen jälkeen riensin videohaastatteluun, jossa sain vastata kysymyksiin kirjastokokemuksistani ja kirjaston roolista nykypäivänä. Haastattelustani leikataan pätkiä Oodin avajaisiin, ja kuva heijastetaan "hevosta isommalle" seinälle kaikkien nähtäväksi. Hirvittää ajatellakin, miten ihohuokoseni paistavat suhteellisen kovassa valaistuksessa ja miten videoterveisen lopussa tein lahtelaisten kuuluisan L-merkin väärin päin... Toivottavasti kohta leikataan pois tai käännetään videon peilikuvaksi. Haastattelu itsessään oli todella hauska ja erilainen!
Paneeli Erikan ja Maggiksen kanssa meni nopeasti ja ehdimme vastata vain yhteen yleisökysymykseen. Olen iloinen huomatessani, kuinka paljon rennommin osaan nykyään lavalla olla verrattuna esikoiskirjailijan vuoteeni. Toki vaarana on se, että saatan möläytellä huonoja juttujani kesken keskustelun tai nauraa kovaäänisesti, mutta silloinkin yleisö näkee vain aitoa persoonaani. Pidin paneelista todella paljon ja vaikka jälkeenpäin mieleeni nousi vielä monta asiaa, jotka olisin halunnut sanoa tai muotoilla toisin, olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Toivottavasti yleisö piti keskustelusta yhtä paljon kuin minä! 


Paneelin jälkeen pääsin signeeraamaan kirjojani ja jakamaan Kaisu Sandbergin tekemiä Ruska-postikortteja. Kiitos kaikille, jotka tulitte moikkaamaan minua! Teitä oli paljon. <3 Aloitin hyviä keskusteluja monien lukijoiden kanssa, mutten hektisessä tilanteessa pystynyt jatkamaan niitä kovin pitkään. Pahoittelut tästä ja mikäli vain haluatte, voitte ottaa minuun yhteyttä somessakin ja jatkaa keskustelua viestien välityksellä. Vastaan kysymyksiin kirjoistani ja kirjoittamisestani enemmän kuin mielelläni! Niin olen tehnyt muun muassa kahden Tampereen yliopiston maisterivaiheen opiskelijan kanssa, jotka tapasin Hel-YA:ssa: he kertoivat tehneensä 30-sivuisen tutkielman Kuurasta. Menin aika häkeltyneeksi ja tajusin uutisen hulluuden vasta kotiin päästyäni. Olen nyt lukenut tutkielmaa vähän kerrallaan kuluneen viikon aikana ja saatuani eilen koko tekstin loppuun pääsin viimein keskustelemaan siitä tekijöiden kanssa. En tiedä vielä, onko tutkielma yleisesti luettavissa (pitää muistaa kysyä), mutta toivon että olisi. Niin hyvin tekstissä on osattu eritellä Aaronia, Inkaa, ihmissusivariaatiotani ja kirjan yhteiskunnallisia painopisteitä. Kiitos mielettömän paljon. Tämä merkitsee minulle enemmän kuin osaan ilmaista. <3

Lisäksi päivän aikana minut bonganneet vieraat varmaan huomasivat, kuinka painelin menemään sinne tänne tripodini kanssa. Olin etukäteen luvannut kirjailijakollegalleni Sini Helmiselle kuvaavani hieman videomateriaalia For YA -vlogiin. En ollut varma tulisiko koko hommasta mitään, koska tiesin päivästä tulevan todella kiireinen. Siispä raahasin tripodiani mukanani ja otin hätäisiä video-otoksia sieltä täältä. Lopputulos on ihan ok, vaikka kuvaan ja äänenlaatuun en ole tyytyväinen. Meidän on ostettava mikrofoni, koska tuo kaikuminen alkaa todella vaivata minua. Asiasisällöllisesti olen kuitenkin tyytyväinen For YA -videokoosteeseeni ja tulen varmasti jatkossakin kuljettamaan kameraa mukanani eri kirjatapahtumissa. Toivottavasti muutkin innostuvat tekemään samaa, sillä nuorten lukemista käsittelevässä paneelissa ("Mikä kaikki ottaa päähän YA-keskustelussa") 15-vuotias Maiju Koivula toivoi lukijoiden kuvaavan enemmän videoita YouTuben puolelle. En silti aio luopua blogistani eivätkä kirjablogit ole mielestäni väistymässä, vaikka nuoret käyttäisivätkin enemmän esim. Instagramia. Tekstit, videot ja kuvat täydentävät toisiaan. Ja miksipä kaikkia munia pitäisi laittaa samaan koriin? On vain hyvä, että YA-kirjallisuudesta puhutaan eri kanavilla ja eri formaateissa. Pääasia on, että puhutaan. 


5/07/2018

For YA

Olen jo pitkään miettinyt, että olisi mukavaa kuvata silloin tällöin videoita kirjoittamiseen ja YA-kirjallisuuteen liittyvistä ajatuksistani. Vaikka rakastan edelleen blogiani, olen laiskistunut siitä, miten tiuhaan jaksoin ensimmäisen blogivuoteni aikana postauksia kirjoittaa. Luulen tämän johtuvan pitkälti romaanikäsikirjoituksistani. Kun olen ensin editoinut monta tuntia Ruskaa, ei energia ja keskittyminen riitä enää blogitekstin rustailuun. Tylsää on ollut myös se, että nykyään vähäiset bloggaukseni ovat käsitelleet jonkin asian informoimista, kuten kirjakatalogia tai esiintymisiäni. Olen alkanut kaivata niitä aikoja, kun bloggasin yleisistä kirjoihin liittyvistä asioista, kuten dialogista, henkilöhahmojen kuolemista tai ihan vain lempikirjoistani, joita halusin suositella.


Ennen joulua tein kouluvierailun Kolariin ja lähetin luokille jälkeenpäin videotervehdyksen, jossa vastailin oppilaiden esittämiin kysymyksiin. Video kesti noin puoli tuntia ja ehdin siinä ajassa käydä läpi lukuisia eri aihepiirejä. Minulla oli tosi hauskaa! Vaikka en ole itse kirjavlogien suurkuluttaja, aloin pohtia olisiko minun kenties mahdollista laajentaa blogiani Youtuben puolelle. Mitenkään äärimmäisen vakavamielisesti en ajatellut kirjavlogia perustaa, mutta asia tuli myöhemmin puheeksi kirjailijakollegani Sini Helmisen kanssa. Hän kertoi itselläänkin olleen harkinnassa kirjallisuutta käsittelevän Podcastin tekeminen, joten aloimme kehitellä ajatusta. Lopputuloksena teimme yhteisen Youtube-tilin, For YA:n

For YA, eli For young adults on nimensä mukaisesti nuorille aikuisille suunnattu kirjavlogi. Sini ja minä teimme ensimmäisen videomme muutama viikko sitten ja kuvasimme sen yhteydessä myös omat lyhyemmät esittelyvideomme. Jatkossa tarkoitus olisi puhua eri YA-kirjallisuuteen liittyvistä teemoista, vertailla leffoja ja kirjoja toisiinsa, antaa kirjavinkkauksia ja kuvata tapahtumaraportteja. Olen jo nyt tavattoman innoissani! Päähän tupsahtelee jatkuvasti uusia ideoita, joilla For YA:ta voisi kehittää. Mitään videospämmiä ei tarvitse kuitenkaan pelätä, koska Sinillä ja minulla on paljon tekemistä omien käsikirjoitustemme kanssa. For YA:n tarkoitus on pysyä kevyenä pikku lisäpuuhasteluna. 


Parasta kaikessa on kuitenkin se, että muutkin YA-kirjailijat ovat osoittaneet kiinnostustaan projektia kohtaan. Tein Facebookiin ryhmän, johon on osallistunut tällä hetkellä vajaa 20 kotimaista YA-kirjailijaa. Osa heistä on lupautunut tekemään videoita For YA:n kanavalle. Ensimmäinen julkaistaan ehkä jo tämän kuun lopussa. Kuvittelemassani unelmatilanteessa For YA voisi tulevaisuudessa toimia kanavana, jonne kaikki kotimaiset YA-kirjailijat voisivat postata videoitaan ja kirjatrailereitaan haluamallaan tavalla. Minusta se olisi aika täydellistä. 
Mutta aika näyttää. Koko homma on vielä niin alkutekijöissään, että juuri nyt olennaisin tehtäväni on opetella käyttämään Macin videomuokkausohjelmaa. Siinä onkin pähkäiltävää. Huomasin myös, että kuvatessa räpytän silmiäni kauhean paljon, koska kameralle puhuminen tuntuu hämmentävältä. Tarvitaan lisää totuttelua. Minä ja uusi kamerani yritämme tulla tutuiksi toisillemme, ja lainasin kaveriltani Digikuvauksen käsikirjan. Myös Youtube on täynnä selkeitä ohjevideoita, joita katsomalla oppii paljon. Vloggaaminen on kyllä ihan oma maailmansa. Tunnen itseni jännällä tavalla tunkeilijaksi yrittäessäni tehdä omaa kanavaa, mutta sellaista se kai aina on tyypeillä, jotka aloittavat uuden harrastuksen. Katsotaan mitä tästä tulee. Ainakin suunnittelu on ollut tähän asti tosi kivaa.


4/23/2018

Syksyn kirjakatalogi

Myllylahden syksyn 2018 kirjakatalogi on ulkona! Ja siellä se nyt viimein on, Ruska sivulla 16. Katalogissa on uutta tietoa lukijoille lähinnä kirjan esittelyteksti, koska olen julkaissut kansikuvan ja julkaisuajankohdan jo aikaisemmin. Romaanin sivujen määrä on myöskin arvio. Yritän saada kirjan mahtumaan neljäänsataan sivuun. Mutta varoituksen sananen: vaikka Ruskan esittelyteksti on pyritty kirjoittamaan niin, että siinä ilmenisi mahdollisimman vähän spoilereita edellisistä osista, tiettyjä seikkoja oli mahdotonta kiertää. Siispä niiden, jotka eivät ole vielä Kajoa lukeneet, kannattaa ehkä jättää Ruskan esittelyteksti lukematta. 

Tämä ei sinänsä ole mikään uutinen, koska kyse on sarjaan kuuluvasta kirjasta. Itse jätän lukematta lähes aina jatko-osien takakannet, mikäli en ole lukenut edeltäviä osia. Joidenkin kirjojen takakansissa paljastetaan räikeästi edellisen osan tapahtumat. Se on vähän kökköä, vaikka ymmärrän toki miten vaikeaa jatko-osan esittelytekstin kirjoittaminen voi olla. Kirjoittaessani Ruskan takakansitekstiä kolusin kirjakauppamme hyllystä lähestulkoon kaikkien YA-kirjojen jatko-osat ja vertailin niiden takakansitekstejä. Yllättävän monessa kansainvälisesti menestyneessä kirjassa on erittäin spoilaavat esittelytekstit. Pidin henkilökohtaisesti eniten niistä, joissa annettiin vain pieniä vihjeitä menneestä ja keskityttiin kirjan teemoihin ja romaanin alkuasetelmaan. Suosikeiksi nousivat Korpinkehät-trilogian Mätä ja Mahti. Vaikka en ole (vieläkään, hyi minua) lukenut Odininlasta, en spoilaantunut romaanin tapahtumista. Sen sijaan uteliaisuuteni heräsi. 

Mutta, kuten edellä mainitsinkin, aivan täysin spoilerivapaaksi minä en osannut Ruskan takakansitekstiä tehdä. Niinpä kehotan niitä, jotka eivät ole vielä Kuuraa tai Kajoa lukeneet, jättämään blogipostaukseni lukemisen tähän. Referoin seuraavaksi Ruskan takakansitekstin. Olen kovin tyytyväinen lopputulokseen. Te, jotka tämän nyt luette, kertokaa vähän ensifiiliksiä!

"Synkän romanttisessa, urbaanissa fantasiasarjassa ihmissusimyytit siirtyvät historiankirjoista tutuille ja turvallisille kotikaduille. Kun kaukainen uhka onkin lähellä ja kytee omassa yhteisössä, epätietoisuus ja pelko alkavat lietsoa vihaa. Ruska on Kuura-trilogian päätösosa. 

18- vuotiaan Inka Lavasteen maailma on järkkynyt. Järjestö, joka aiemmin suojeli häntä, jahtaa häntä lykantropiasta syytettynä. Vallanpitäjien vuosikymmeniä pitänyt järjestelmä uhkaa horjua, eivätkä kansalaiset koe oloaan turvatuksi kaupungin muurien sisällä. Täydenkuun lähestyessä susijahti kiristyy, ja katupartiot ottavat vallan omiin käsiinsä. Samalla lainsuojattomien ihmissusien oikeuksia puoltava aktivistijärjestö Werecare vaatii Inkan parasta ystävää, Aaron Matsonia, astumaan vastarintaliikkeen keulakuvaksi. Muutos on lähempänä kuin koskaan, mutta synnyttääkö muurien rakoileminen toivoa vai entistä suurempaa kaaosta?"

4/18/2018

Hyllynlämmittäjä 2018


Kun vuosi alkoi, tein itseni kanssa sopimuksen, että luen tänä vuonna viisi kirjaa enemmän kuin viime vuonna. Se tarkoittaisi noin kolmeakymmentä kirjaa. Tulostin työkaverini kanssa Helmet-lukuhaasteen monisteen ja aloin täyttää haastemonisteen kohtia sitä mukaa, kun sain romaaneja luettua. Ei haitannut, vaikkei 50 kohdan moniste täyttyisikään kokonaan. Tärkeintä oli sytyttää innostus lukemiseen uudelleen, koska parin viime vuoden aikana Kuura-sarjan kirjoittaminen on vienyt paljon aikaa muulta lukemiselta. 

Suunnitelma onnistui. Nyt, huhtikuun puolessa välissä olen käännellyt sivuja niin tiuhaan, että vaihdoin Goodreadsin lukutavoitteeni viiteenkymmeneen kirjaan ja yritän suorittaa Helmet-lukuhaasteen kokonaisuudessaan. Viisitoista kirjaa on jo rastitettuna! Tämän kaiken lisäksi päätin innostuksissani osallistua vielä tämän vuoden Hyllynlämmittäjä-haasteeseen

3/30/2018

Ruskan soittolista

Musiikkia maestro! Käytin vapaapäiväni siistiessäni Ruskan Spotify-listaa, jonka olen pitänyt tähän asti salaisena. Listassa oli yli 200 kappaletta, jotka olin kerännyt vuoden mittaan kirjoitusprosessin aikana. Noista kahdestasadasta biisistä karsin tänään kaikki ylimääräiset ja jätin jäljelle ne, jotka haluan jättää osaksi Ruskan "virallista" soittolistaa. Kuten tavallista, järjestelin listan siten, että nyt kappaleet myötäilevät romaanin tapahtumia. Tässä on siis samalla ensimmäisen sneakpeak Ruskan juoneen. Tykkään itse näistä kaikista todella paljon! Olen utelias kuulemaan fiiliksiänne listasta, joten kommentoikaa ja kertokaa jos joku biiseistä kolahti. Tästä pääset Ruskan viralliseen Spotify-listaan.

1. Ruelle - Madness

3/15/2018

Ruskan raakaversio

En olisi uskonut tämän päivän koittavan. Marraskuussa tuijotin kässärini synopsista ja ajattelin, etten ikinä pääse loppuun asti. Vaikka tiesin, ettei Ruskan julkaisuun ole kuin alle vuosi aikaa, jotenkin tarinan valmiiksi saattaminen tuntui edelleen hyvin, hyvin kaukaiselta ajatukselta. Miten sellainen projekti, jonka kimpussa on äherretty vuodesta 2014 lähtien, voisi yhtäkkiä tulla päätökseensä? 
No, nyt minulla tiedosto, jossa on viimeinen luku ja viimeinen piste. On epilogi, on takakansiteksti ja synopsiksessani on rastitettu kaikki romaanin luvut tehdyiksi.
Totta kai romaani täytyy vielä editoida ja toimittaa, mutta nyt minulla ensimmäistä kertaa elämässäni kokonainen trilogia paperille kirjoitettuna. Se ei lillu enää epämääräisesti päässäni, vaan on jotain konkreettista. Tällä hetkellä oloni on aika tyhjä. Epilogin kirjoitettuani minut valtasi kuitenkin hämmentävä, liikuttunut onnen tunne, jota en ollut saavuttanut aikaisempien romaanieni kohdalla. Jotain samanlaista muistan tunteneeni 18-vuotiaana, kun sain ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni kirjoitettua alusta loppuun. Sitä tunsi luoneensa jotain. Suureellinen ajatus, tiedän, mutta juuri näiden hetkien vuoksi olen alun perin tätä työtä päätynyt tekemään. Vaikka kyse olisikin vain muutaman päivän euforiasta, ylpeys omaa aikaansaanostaan kohtaan on harvinaisen vilpitöntä ja voimaannuttavaa. Vielä tässä vaiheessa en ajattele lukijaa. Tarina on paperilla. Olen tavattoman helpottunut, että kykenin kirjoittamaan 90 000 sanaa jälleen kerran. Oli lopputulos millainen tahansa, kiitän omaa pääkoppaani jaksamisesta. 

1/24/2018

Ruskan kansi


Viimeistä viedään. Kun vuonna 2014 kirjoitin Kuuran ensimmäisen version, en ajatellut tarinan kasvavan trilogiaksi. Mutta nyt yksi unelmista on käymässä toteen. Trilogian viimeinen osa, syksyllä ilmestyvä Ruska, on minulle monin osin kaikista rakkain ja raskain projekti. Rakkain siksi, että kaipaan jo nyt näitä hahmoja, joihin olen vuosien varsilla päässyt tutustumaan, ja raskain siksi, että tarina on sisällöllisesti kaikista haastavin. Kuten kannesta näkee, luvassa on ihmissusia, haikeaa tunnelmaa ja ihmisyyden pohdintaa. Ruska on kolmesta kirjasta rankin, mutta halusin kannen välittävän myös toivoa ja kauneutta. Mielestäni graafikkoni Karin Niemi onnistui tässä enemmän kuin hyvin. Hän käytti inspiraationsa lähteenä erästä tiettyä kohtaa Ruskan synopsiksesta, ja olen hämmästynyt miten hyvin kyseinen kohtaus kiteyttää koko kirjan. Tästä kannesta tuli oma suosikkini kertaheitolla. 
Kannen julkaiseminen on aina ollut minulle se vaihe, kun tajuan kirjan oikeasti ilmestyvän. Tämänkin kannen näkeminen sai liikutuksen nousemaan silmiin. Ruskan julkkareita on odoteltava vielä puolisen vuotta, mutta aika kuluu kauhean nopeasti. Kohta paketti on postissa noudettavissani ja sitten uusia pienokaisia voi jälleen nuuskia ja pläräillä ja ihmetellä. Tuntuu oudolta, että puolen vuoden päästä oma urakkani tämän sarjan suhteen on ohi. Oikeasti. Neljän vuoden Kuura-avioliittoni jälkeen voin viimein pyyhkäistä käsiäni ja heittää pallon lukijoille. Olen niin hämmentynyt siitä, miten nopeasti hommat kehittyvät. Odottavainen tietenkin myös.
Suurimmat kiitokset vielä kerran graafikolleni, Karin Niemelle.

1/01/2018

Kaksi vuotta kirjailijana


Joko vuosi vaihtui? Vastahan me juhlimme vuoden 2017 alkua ja nyt pitäisi jälleen opetella kirjoittamaan uusi numero päivämääriin. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä kuin kuukaudet lyhenisivät vuosi vuodelta? Olen ollut kirjailija nyt kaksi vuotta, mikä tuntuu ajatuksena kummalliselta ja epärealistiselta. Onko esikoiskirjailijan vuodestani oikeasti jo niinkin pitkä aika? Ei tunnu siltä. Aika on mennyt kauhean nopeasti, vaikka samalla minun on hankala muistella arkeani ennen Kuuraa. Niin paljon kirjasarja ja sen mukana tulleet lukijakontaktit ovat täyttäneet elämääni. 

Instagram

© Elina Pitkäkangas. Made with love by The Dutch Lady Designs.