12/06/2017

Joulukalenterin 5. luukku


VÄINÖ OLLIKAINEN

Syntymäpäivä: 29.12.1978 (35 vuotta Kuuran tapahtumien aikaan)
Pituus: 192 cm
Paino: 87 kg
Hiukset: maantienvaaleat, puolipitkät
Silmät: harmaat

Perhe: Vaimo Ella Ollikainen ja seitsemänvuotias tytär Kikka. Väinö näkee perhettään harvoin, korkeintaan pari kertaa kuukaudessa, koska ei halua näiden jäävän kiinni hukkakontakteistaan. Muut sukulaiset eivät tiedä miehen olevan hengissä. Väinön muututtua hukaksi hän on elänyt pääasiassa Alexander Bergin, Ronja Aarnin ja Tuuli-Maria Nummelinin kanssa, ja tästä kolmikosta on tullut käytännössä miehen toinen perhe.

Luonne: Rauhallinen, vaitelias ja käytännönläheinen. Väinö on synnynnäinen johtaja, jonka ei tarvitse pinnistellä saadakseen ääntään kuuluviin. Hän ei koskaan vaadi paikkaansa keulasta, muttei myöskään valita, jos vastuu siirretään hänen harteilleen. Väinöllä on hyvä paineensietokyky, eikä hän toimi hätiköiden tiukimmissakaan tilanteissa. Hänet tunnetaan hyvänä kuuntelijana, mutta pitää samanaikaisesti henkilökohtaiset asiansa visusti omana tietonaan.

Taustaa: Väinön varhaisimpia lapsuusmuistoja ovat Kuurankeron 80-luvun hukkaterrorista aiheutuneet evakuointiharjoitukset. Vaikka kyseinen onnettomuus ei koskettanut hänen omaa perhettään, mielikuvat hirviömäisistä ihmissusista pinttyivät nuoren pojan muistiin. Lappeenrantalaisena Väinö kasvoi myös lähellä itärajaa ja siellä toimivia rajajääkäriasemia, ja pysyi näin ollen jatkuvassa kosketuksessa ihmissusiin. Hän haki lukiosta päästyään suoraan erikoisrajajääkäriksi ja metsästi hukkia ammatikseen seuraavan yhdeksän vuoden ajan. Jahtivoutina Väinö oli erittäin pidetty ja luotettu. Hänen metsästämiensä hukkien lukumäärästä supistiin alokkaiden keskuudessa, joskaan Väinö ei koskaan kommentoinut häneen kohdistuvien tarinoiden paikkansapitävyyttä. Avioiduttuaan 27-vuotiaana Ellan kanssa Väinö teki valinnan jättäytyä vaarallisesta kenttätyöstä ja ehti jo sopia uudesta pestistä Jahdin toimistotyöntekijänä. Miehen viimeinen täydenkuun komennus Kuusamossa päättyi kuitenkin katastrofiin, kun odotettua suurempi hukkalauma tuhosi koko Väinön ryhmän. Väinö itse selviytyi alokkaansa, Alexander Bergin, ansiosta, mutta molemmat miehet saivat lykantropiatartunnan. Miehet ovat siitä lähtien pitäneet yhtä ja vältelleet Jahtia parhaansa mukaan. Väinö sai myöhemmin Werecaren avulla yhteyden myös Ellaan, joka on pitänyt miehensä olinpaikat salassa. Pari sai esikoistyttärensä Kikan muutamaa vuotta myöhemmin. 

Luukkukuva(c)Karin Niemi

2 kommenttia

  1. Ah, sain juuri eilen luettua Kajon ja nyt nämä luukkujutut muuttui entistä kiinnostavammiksi! Väinö on varsinkin ihan paras.
    Kirjoittelin pienen kirja-arvion Kajosta blogiini, jos kelpaa: http://kaksoisveenkulmasta.blogspot.fi/2018/01/elina-pitkakangas-kajo-myllylahti-2017.html
    Ja innolla odottelen viimeistä sarjan osaa, totta kai! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vitsit millainen arvio! <3 Kiitos! Tuota olikin ihana lukea nyt, kun on ollut pienoisia motivaatio-ongelmia. Sain tekstistäsi lisää puhtia kirjoittamiseen.

      Luukkuja tulee kyllä lisää, seuraavana vuorossa on Ronja, mutta joudun priorisoimaan Ruskan raakaversion niiden edelle. Menee siis vielä tovi, ennen kuin saan henkilökuvauksia täydennettyä.

      Oli kiva kuulla sinusta taas! :)

      Poista

Instagram

© Elina Pitkäkangas. Made with love by The Dutch Lady Designs.