
Kässärin kirjoittamisesta on tullut velvollisuus. Se on raakaa työtä, vaikka samalla siitä oudolla tapaa nauttii. Yhdellä yliopiston kurssillani keskusteltiin kirjoittajan omasta lauseesta ja kirjailijoiden tavasta tuottaa tekstiä. Luennolla todettiin, että etenkin mieskirjailijat käyttävät usein kirjoittamisestaan miehistä työtä kuvaavia sanoja, kuten nikkaroida tai veistää. Mielestäni sen voi nähdä tukevan näkemystä, ettei kirjoittamiseen sisälly mitään mystisiä elementtejä, joiden avulla romaanin sanat vain taianomaisesti pulppuaisivat paperille muodostaen samalla eheän tarinan rakenteen. Käsikirjoittaminen on nikkarointia, siis editointivaiheessa hyvinkin pikkutarkkaa ja hidasta työtä. Yritän pitää asian mielessäni silloin, kun taistelen kiusausta vastaan hutaista kässäriin puolihuolimatonta tekstiä, jotta pääsisin tarinassa eteenpäin. En jaksaisi nyhertää, mutta en halua tekstini olevan kirveellä veistettyäkään. Täytyisi siis pitää pientä taukoa, käydä lenkillä ja puuhata välillä jotain muuta, jotta illalla jaksaisi jälleen keskittyä. Mistä vuorokauteen saisi lisää tunteja?