Jonkin aikaa yritin tasapainotella töiden ja kotikirjoittelun välillä, mutta sitten annoin periksi. Minulle tärkeitä on, että kirjoittaminen pysyy nautinnollisena - en usko, että jatkuva pakottaminen voisi auttaa kirjoitusharrastuksessa pidemmän päälle.
Siispä olen sallinnut itselleni levon töiden jälkeen.
Sain viime viikolla toisen uutuuskirjahaasteeni. Tällä kertaa haltuuni annettiin Mila Teräksen "Harmaat enkelit", joka on samalla kirjailijan debyytti aikuistenkirjailijana. Aikaisemmin Teräs on julkaissut lasten- ja nuortenkirjallisuutta.
Ihailin romaanissa käytettyä kaunista kieltä. Lienenkö tullut vanhaksi, sillä viime aikoina olen huomannut nauttivani yhä enemmän ja enemmän lyyrisistä romaaneista. Ennen moiset "loruilut" uuvuttivat minua, ja keskityin vain juoneen ja tapahtumiin.
Teräksen käyttämää kieltä halusin kuitenkin imeä itseeni ja yritin ottaa siitä opikseni. Voisinkohan minäkin oppia persoonallistamaan käyttämääni kieltä? Juuri nyt kirjoitan mielestäni ihan hyvin, mutta samalla tylsän värittömästi.
Haastattelussa Teräs korosti kielen tärkeyttä romaaneissaan. Myös hänen nuortenromaaninsa tunnetaan taitavasta kielenkäytöstä ja tarinoiden oivaltavista rakenteista, mikä kiinnosti erityisesti allekirjoittanutta. Minähän kirjoitan nuorille aikuisille.
Keskustelin aiheesta hieman Teräksen kanssa, ja päätin tästedes haastaa itseäni. En sano, että lähtisin mitenkään radikaalisti muuttamaan esimerkiksi Kuuran kieltä, mutta jotain muutoksia tulen tekemään. Minulla on pari kohtausta jo mielessäni, joiden kerronnan rytmitystä tulen muuttamaan.
Askel askeleelta kohti kehitystä.
Olisin voinut kirjoittaa Teräksen haastattelusta vaikka kokonaisen sivun. |
Mitä jos unohdan kaikki Arkkiin kuvittelemani dialogit ja kohtaukset sillä aikaa, kun keskityn Kuuraan?
Olen jo miettinyt vaihtoehtoa, että kirjoittaisin kaikkien suunnittelemieni kässäreiden ensimmäiset versiot alta pois (eli käytännössä Arkin 2. ja 3. osat). Tiedän, että flown tullessa saisin urakan valmiiksi sen ennen joulua. Sen jälkeen minulla olisi neljä kässärinraakiletta, joita voisin editoida vuorotellen.
Kuulostaako tämä ihan hullulta? Vai olisiko syytä paneutua nyt vain kiltisti Kuuraan ja työntää se kustannuskierrokselleen, ennen kuin palaan Arkin maailmaan?
Marraskuun NaNon aikana aion viimeistään hyökätä Arkin 2. osan kimppuun.