Featured Slider

Joulukalenterin 8. luukku


ALEXANDER BERG

Syntymäpäivä: 17.02.1987 (27 vuotta Kuuran tapahtumien aikaan)
Pituus: 177 cm
Paino: 72 kg
Hiukset: tummanruskeat
Silmät: siniharmaat

Perhe: Äiti Kristina Berg (kuollut) ja isoäiti Malin Berg. Alexin isä, Janne Rautahakala, asuu tiedettävästi Helsingin Töölössä uuden vaimonsa ja kolmen tyttärensä kanssa, muttei ole ollut vapaaehtoisesti yhteyksissä poikaansa sitten tämän vauvaiän. Nykyisin Janne - kuten muutkin sukulaiset - luulevat Alexin kuolleen äitinsä rinnalla Jahdin täydenkuunkomennuksessa.

Luonne: Energinen, leikkisä ja vakaumuksellinen. Alex on ihmissusista teräväaistisin ja hänen on vaikea asettua aloilleen etenkin täydenkuun lähestyessä. Ulkopuolisen silmään Alex voi vaikuttaa levottomalta ja kevytmieliseltä pelleilijältä, mutta todellisuudessa miehellä on vahvat aatteet ja rautainen keskittymiskyky. Hänellä on kova tarve todistaa kykynsä eikä hän pidä, jos joku kutsuu häntä söpöillä, komeaan ulkonäköön viittaavilla lempinimillä.

Taustaa: Alexin äiti, Kristina Berg, oli vasta 16-vuotias saadessaan esikoispoikansa. Myöskään lapsen isä, Janne Rautahakala, ei ollut vielä täysi-ikäinen, minkä vuoksi lapsen kasvatus jäi kokonaan Kristinan ja tämän vanhempien vastuulle Helsingin lähiöön. Janne ja Kristina eivät olleet yhdessä pitkään, eikä Alex saanut koskaan tilaisuutta tutustua isäänsä. Hän tapasi Jannen myöhemmin kaksitoistavuotiaana, mutta nähtyään kuinka erilaista ja Alexista suodatettua elämää mies eli, Alex ei halunnut tavata isäänsä enää uudelleen. Hän kasvoi äitiään kunnioittaen ja seurasi tämän uraa Jahdin jääkäriksi heti ammattikoulun jälkeen. Palvelusaika ei tosin kestänyt hänellä kauaa. Vuonna 2005 Alexin ollessa vasta 18-vuotias, Väinö Ollikaisen johtama ryhmä komennettiin Kuusamoon ja tuhoutui odotettua suuremman hukkalauman hampaissa. Onnettomuudessa kuoli seitsemän jääkäriä, Alexin äiti mukaan lukien. Adrenaliinin voimin Alex onnistui pelastamaan itsensä ja voutinsa Väinön, mutta menetti samalla toisen kätensä ja sai lykantropian - viruksen, jonka saamista hän oli oppinut pitämään kuolemaa pahempana kohtalona. Väinö oli ainoa syy, jonka vuoksi Alex suostui enää elämään tuhoisan yön jälkeen. Kuljettuaan metsissä kuusi vuotta vailla päämäärää miehet tapasivat lopulta Ronja Aarnin, joka oli epäonnekseen jäänyt muurin ulkopuolelle täydenkuun yönä. Ronjan ja Alexin välille syntyi lykantropian aiheuttama voimakas veriside, ja alkujärkytyksen jälkeen parin tunteet syvenivät (sisar)rakkaudeksi. Vuosien epätoivon jälkeen Alex on viimein löytänyt kadottamansa elämänilon uudelleen.

Luukkukuva(c)Karin Niemi

Joulukalenterin 7. luukku


NIKOLAS HALLAS

Syntymäpäivä: 27.07.1996 (18 vuotta Kajon ja Ruskan tapahtumien aikaan)
Pituus: 175 cm
Paino: 70 kg
Hiukset: tummanruskeat, suorat
Silmät: jäänsiniset

Perhe: Isä Topias Hallas, äiti Irina Hallas (kuollut) ja 18-vuotias kaksossisar Nella Hallas. Setä Klaus Hallas on pitänyt tiiviisti yhteyttä perheeseen etenkin Irinan kuoleman jälkeen ja viettää juhlapyhät yhdessä Topiaksen ja kaksosten kanssa. Nikin isoisä ja isotädit ovat kaikki työskennelleet Jahdin alaisina, ja samaa uravalintaa odotetaan myös Nikiltä, Nellalta ja heidän kolmelta pikkuserkultaan.

Luonne: Totinen, pidättyväinen ja oikeamielinen. Niki on mielenkiintoinen vastakohta kaksossisarelleen Nellalle, joka on omaksunut Hallaksen suvulle tyypillisen ylpeän karisman ja sanavalmiin, mustan huumorin. Kylmästä ulkokuorestaan huolimatta Niki on hyvin ajattelevainen ja pitää heikompiensa puolia, mistä johtuen hän ei ole koskaan sietänyt Etelä-Kuuran etuoikeutettuja ja itsetyytyväisiä lapsia, kuten Aaronia ja tämän kavereita.

Taustaa: Nikin ja Nellan äiti, Irina Hallas, menehtyi rintasyöpään kaksosten ollessa yksitoistavuotiaita. Tämä ajoi perheen isän, Topiaksen, masennukseen ja hiljaiseen alkoholismiin, joka on varjostanut perheen arkea aina siitä lähtien. Niki itse ei enää koskaan puhunut äidistään, vaikka hän lapsena samastui enemmän tiedettä rakastavaan, arkeologina työskennelleeseen Irinaan kuin hukkien metsästystarinoita kertovaan isäänsä. Hän ei myöskään vastustanut enää sukunsa uraperinteitä ja lupasi jatkaa isänsä jalanjäljissä Jahdin virkamiehinä. Uutinen ilahdutti erityisesti kaksosten setää, Klaus Hallasta, joka alkoi vierailla viikoittain Kuurankerossa ja otti kaksosten moraalikasvatuksen sydämenasiakseen Topiaksen masennuskausien aikana. Sinnikkäistä yrityksistään huolimatta Klaus ei koskaan saanut Nikiä innostumaan väkivallalla kyllästetyistä hukantappokertomuksista. Nikolaksen vähäinen kiinnostus sukunsa velvollisuuksiin näkyi muun muassa sillä, miten heikosti poika tunnisti lykantropian piirteitä tyttöystävässään Matleenassa. Toinen syy sokeudelle lienee Nikin syvä kiintymys Matleenaan, jonka isättömyys ja kiinnostus tieteisiin yhdisti paria suhteen alussa. Hieman harmittavasti Nikillä on edelleen vaikeuksia ilmaista tunteitaan äitinsä kuoleman jälkeen, eivätkä monet hänen välittämistään ihmisistä tiedä todellista merkitystään pojan elämässä.

Luukkukuva(c)Karin Niemi

Joulukalenterin 6. luukku


JATTA AALO

Syntymäpäivä: 28.10.1981 (32 vuotta Kuuran tapahtumien aikaan)
Pituus: 174 cm
Paino: 58 kg
Hiukset: maantienvaaleat, pitkät rastat ja pikkuletit
Silmät: kullanruskeat

Perhe: Vanhemmat Viljami ja Liina Aalo, sekä pikkusisaret Juuli ja Jonna Aalo. Molemmat vanhemmista ovat entisiä Werecaren aktivisteja, mutta jättäytyivät aktiivisesta järjestötoiminnasta Jatan pikkusisaren, Jatan, synnyttyä vaikeasti kehitysvammaisena. Juuliin perheellä on kipeät välit tämän kärkkäiden, Jahtia puoltavien mielipiteiden vuoksi.

Luonne: Kova, periksiantamaton ja analyyttinen. Jatta on taitava väittelijä, minkä ansiosta hän on onnistunut lisäämään Werecaren uskottavuutta mediassa ja kansan keskuudessa. Hän on kiihkeä puhuessaan itselleen tärkeistä asioista eikä suostu kompromisseihin vastustajiensa kanssa. Siinä missä toiset näkevät hänet innostavana ja hypnoottisena puhujana, toiset kokevat Jatan tyylin hyökkäävänä.

Taustaa: Werecaren kehittämisestä tuli jo varhaisessa vaiheessa merkittävä osa Jatan identiteettiä. Hänen aktivistivanhempansa, Viljami ja Liina, kannustivat tyttäriään omiin, suoriin mielipiteisiin ja painottivat kriittisen medialukutaidon tärkeyttä. Jatta ei koskaan saanut mitään ilmaiseksi. Köyhässä perheessä kasvaneena hän oppi kummastelemaan nuoria, joille hyvät vaatteet, kuntosalikortit ja vuosittaiset ulkomaanmatkat olivat itsestäänselvyys. Jatta ja pikkusisar Juuli osallistuivat ensimmäisiin Werecaren rahankeräyksiin alle kymmenenvuotiaana. Sittemmin Jatan kesät kuluivat lentolehtisiä jakamalla, blogia kirjoittamalla ja iskeviä tägejä sprayaamalla Lahden alikulkutunneleissa. Perheen arki muuttui nuorimman tyttären, Jonnan, synnyttyä vaikeasti kehitysvammaisena. Sekä Viljami että Liina jättäytyivät aktiivisesta järjestötoiminnasta ja etsivät itselleen vakaammat, kuukausipalkkaiset työt voidakseen taata Jonnan hyvinvoinnin. Muutamaa vuotta myöhemmin myös Juuli jättäytyi Werecaresta tavattuaan Jahtiin kuuluvan poikaystävän. Tämä oli Jatalle raskas uutinen, eikä hän ole sittemmin pitänyt yhteyttä sisareensa. Nykyisin hänen on vaikea luottaa toisiin ihmisiin, eikä hän hyväksy Werecaren riveihin henkilöitä, jotka lähestyvät järjestöä jonkun muun kuin itsensä vuoksi. Johtajana hän on uhrautuvainen ja lojaali, mutta vaatii jäseniltään kriittistä ajattelua ja uskallusta kyseenalaistaa jopa Jatan omat mielipiteet.

Luukkukuva(c)Karin Niemi